Olihan niitä ammatinvalintahaaveita, aluksi pikkutytöllä varmaan balettitanssija. Myöhemmin haaveeksi syttyivät opettaja, taloinsinööri ja lääkärikin. Maalta ei lähdetty balettiharjoituksiin ja myöhemmin, pienen pojan nuorena äitinä, muitakin omia haaveita piti muuttaa itselle ja läheisille realistisemmiksi.

Yhteishakukorttiin ilmestyivät helposti lääkintävoimistelija ja sairaanhoitaja. Yksi piti vielä varoiksi ruksata, joten arpomalla laboratoriohoitajan ja röntgenhoitajan välillä, siihen valikoitui tuo mystinen pienosröntgenien napsija. Nimikkeeseenkään ei oikein kenenkään tutun kieli kääntynyt ja kaikki ihmettelivät, mitä se tekee. Hyvä kysymys, mutta valittu mikä valittu, ei kai tuo kolmosvaihtoehto ollut niin tärkeä.

Olin käynyt matikkalinjan ja siksiköhän valikoiduin röntgenhoitajakoulutuksen pääsykokeisiin? Tulin sitten testien jälkeen valituksikin. Sitten pitikin ihan toden teolla alkaa miettiä, mitä siinä ammatissa tehdään. Eli olin suurin piirtein samassa tietoisuudessa kuin valtaosa nykyäänkin ammatistani.

Röntgenhoitaja mentoreineen

Eihän siinä tarvitse kuin nappia painaa

Tämä on vähän sellainen ironinen, ilkeämielinenkin ilmaus, jota me röntgenhoitajat emme toivo kuulevamme muilta, mutta minä nyt uskalsin sitä käyttää. Silloin opiskellessa kävi HUS:n sädehoitoklinikan ja Töölön sairaalan vuodeosastojen Siperian opetuksina selväksi, että potilaita hoidetaan, rankemman jälkeen tässäkin ammatissa ei pelkästään sitä röntgeniä. Muilla harjoittelujaksoilla tulivat sitten eteen säteilyfysiikka, laiteopit ym. tekniset hienoudet. Ehkä siitä matikkalinjasta oli niissä jotain hyötyäkin?

Hoitotyötä, potilaan kohtaamista, anatomiaa, luita ja pehmytosia, fysiologiaa, eri-ikäisten trauma- ja tautioppia, ja ennen kaikkea kuvantamistutkimuksia ja toimenpiteitä, jotka korvaavat jopa leikkauksia tai muita rankempia toimenpiteitä. Entä se napin painaminen?

 

Röntgenhoitajana Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä

Yhtymässämme on tällä hetkellä 59 vakituisessa toimessa olevaa röntgenhoitajakoulutuksen saanutta työntekijää. Lahden kaupungin 11 siirtyvät vuoden 2017 alussa yhteiseen toimintaamme. Määräaikaiset työntekijät huomioiden tässä toiminnassa on silloin n. 75 kyseisen koulutuksen omaavaa. Kaikkia ennen ja nykykoulutuksessa opittuja taitoja pääsee taatusti käyttämään erilaisissa tehtävissä. Perehdytys kestää kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen ja monen toiminnan täysosaajaksi kolme – neljä vuotta.

Röntgenhoitajat uraputkessa

Kuvantamistutkimuksia tehdään tällä alueella julkisessa toiminnassa n.150 000. Tutkimuksia ja toimenpiteitä tehdään joskus melko nopealla ja tehokkaalla tahdilla. Tiheään vaihtuvissa potilaskontakteissa pitää tehdä potilaan mielenlaadun läpivalaisu, osata kuunnella sitä mitä sanotaan, koetaan ja tunnetaan sekä etenkin sitä mikä jää sanomatta.

Tilanteet, kojeet ja laitteet pelottavat kaiken ikäistä potilasta. Hänen oikeutensa on aina saada sellaista palvelua, että hän kokee kaikin puolin olonsa turvalliseksi sekä tuntee, että homma on osaavissa käsissä. Laitteita käyttelemällä saamme sen fyysisen puolen näkyväksi tutkimuksissamme. Pelkästään kuvantamislaitteita on toiminnassamme n. 50, suuri osa erilaisia keskenään. Lisänä työn hallinnan haasteisiin kuuluvat lukuisat tutkimuksissa ja toimenpiteissä käytettävät kojeet ja välineet sekä lääke- ja tehosteaineet.

Potilaan hoitoa, laitteita ja välineitä

Sitä nappiakin kyllä pitää painaa mutta paljon pitää ymmärtää, tehdä ja hallita ennen sitä.

Mielenkiintoista, vaihtelevaa, yllätyksellistä, jatkuvasti kehittyvää, sosiaalista, sopiva sekoitus potilastyötä ja tekniikkaa. Parasta tässä ovat erilaisten ja eri-ikäisten potilaiden kohtaamiset. Paras palaute on tyytyväinen ja kiitollinen potilas – Näin kuvaavat röntgenhoitajat työtään.

Kortilla tämä tuli valituksi ja minun yhteishakukorttini näytti aikoinaan oikein. Olen saanut tehdä todella mielenkiintoista ja mieleistäni työtä. Osoituksena tästä koukutuin vapaa-ajallani helposti Syke sarjaankin. Nappiakin olen painanut melkoisen määrän kertoja työurani aikana. Joka kerta, kun se kuva ihmisen elimistöstä hienouksineen on ilmestynyt siihen ruudulle, tunne on ollut kuin lahjan avaisin. Tältä tuntuu työssämme aina, vaikka tehtävänkuvani onkin muuttunut.

Ne hakukorttini lääkintävoimistelija, nykyään fysioterapeutti ja sairaanhoitaja sekä kaikki muutkin terveydenhoitomme ammatit ovat hienoja ja arvokkaita. Olen ylpeä omastani, olkaamme kaikki!

Päivitetty: 23.2.2017

4 ajatusta aiheesta “Rönktenhoitaja, rönkkenhoitaja, napinpainaja?

  1. Erittäin hyvä kirjoitus ammatistamme. Eläkkeellä olevana kollegana voin näin todeta.

  2. Hyvä kirjoitus upeasta ammatistamme. Harvassa ammatissa potilaan hoitaminen/ kohtaaminen ja laaja-alainen tekninen osaaminen kohtaavat niin kuin röntgenhoitajan työssä.

  3. Hieno kirjoitus röntgenhoitajan työstä, peukkua nostaan ja tykkään!
    -84 valmistuneena röntgenhoitajana allekirjoitan kaikki kirjoittajan ajatukset upeasta ammatistamme!

  4. Kiitos, Sirpa, hienosta röntgenhoitajan laaja-alaista työnkuvaa esille tuovasta kirjoituksesta. Pitäisikö sanoa ”Eikä tässä vielä kaikki”, sillä röntgenhoitajat ovat erikoisasiantuntijoita myös isotooppitoiminnassa. Avoimet säteilylähteet, radiolääkkeiden käyttö sekä eri modaliteettien fuusiokuvantaminen antavat meidän työllemme oman erityisyytensä. Röntgenhoitajan ammatissa on todella paljon eri mahdollisuuksia. Siksi olen ylpeä omasta ammatistani, jota olen saanut tehdä yhtä kauan kurssikaverini Anne Ojalan kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *