Tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa Ikääntyneiden palvelujen ja kuntoutuksen toimialajohtaja Ismo Rautiainen kirjoitti muuttuvasta toimintaympäristöstä, jossa elämme ja pyrimme kehittämään palvelujamme proaktiivisesti ja herkkyydellä muutoksia tunnistaen.

Ikääntyneiden palvelujen uusi strategia kärkitavoitteineen ja lupauksineen on haastanut joukot pohtimaan syvällisesti, minkä sorttiset palvelut vastaavat ihmisten tarpeisiin ja kuinka tuotamme palveluja ihminen ihmiselle ratkaisten samalla laajempia haasteita.

Olemme kysyneet: kuinka olemme läsnä? Mikä on inhimillistä ja eettisesti oikein ja mitä hyvinvoinnin käsitteeseen sisältyy? Kuinka omalta osaltamme voimme purkaa kontrollointia ja rutiineja ikääntyneiden ja muiden paljon apua tarvitsevien ryhmien olosuhteista?

Entä miten palveluissa mahdollistetaan ja luodaan runkoa läheisten, lähiyhteisöjen, kuntien ja sote-toimijoiden ottaa osaa yhteiseen, vastataksemme ikääntyneiden ja meidän jokaisen arjen ja hyvän elämän tarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa?

Vaihtoehtoiset tulevaisuudet

Samaan aikaan kun ratkaisemme arjessa asiakkaiden ja asukkaiden yksilöllisiä tarpeita sekä hiomme järjestelmiä, systeemejä ja rakenteita toimiaksemme tässä ja nyt, hahmottelemme myös jo mahdollisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.

Ennakoivassa työssä kysymyksiä lähestytään monista näkökulmista, erilaisin työkaluin ja menetelmin ja organisaation eri tasoilla. Ikääntyneiden palvelujen ja kuntoutuksen tuotekehittäjien Kick Off –päivässä kehittäjät loivat vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita Sitran megatrendikorttien avulla.

Vaihtoehtoisten mahdollisuuksien hahmottelussa myös taide ja taidelähtöiset menetelmät voivat toimia yhtenä keinona kuvitella, kuvata, kysyä ja jakaa sitä mistä emme vielä tiedä, jotta voisimme ajatella, nähdä suuntaa ja rakentaa yhdessä arvopohjaisesti kestävää tulevaisuutta.

Tässä blogissa näytämme esimerkin visuaalisesti ja tarinamuodossa esitetystä skenaariokuvauksesta, joka avaa yhdenlaista mahdollista näkyä Ikääntyneiden palvelujen ja kuntoutuksen kärkitavoitteeseen: Monipuoliset asumispalvelut – kehitämme kuntiin ikääntyneiden monipuolisia palvelukeskuksia. Skenaarion kuvituksen ja tarinan on taiteillut sairaanhoitaja Sirpa Kuosmanen.

Tiesittekö, että esimerkiksi Lehtiojan palvelukeskuksessa asukkaan omaiset ovat tervetulleita saunomaan yhdessä asukkaan kanssa?

Emme kuitenkaan pelkästään kuvittele, me myös sosiaalisesti muotoilemme ja toimimme. Tiesittekö, että esimerkiksi Lehtiojan palvelukeskuksessa asukkaan omaiset ovat tervetulleita saunomaan yhdessä asukkaan kanssa tai että Mukkulan alueen palvelujen välistä yhteistyötä on vahvistettu maalaamalla graffiteja palvelukeskuksen pihalla?

 

Mustat joutsenet ja kerääjän talo

Mustat joutsenet

Hyytävän talvisään mukana leijui keveä höyhen. Se laskeutui torin tuulenpieksämälle kivipinnalle ja lennähti kauppiaan pärekoriin. Kauppias katsoi mustaa höyhentä ja ajatteli, että tänään hän voisi nostaa perunoiden hintaa ja potkaisi eilisiä ylijäämiä pyytämään tullutta kerjäläistä nilkkaan: mene sinne mistä tulitkin! Kauppias oikaisi kiukkuisesti vihoittelevan selkänsä, katsahti ylös ja näki korkealla taivaalla lentävän mustien joutsenten auran.

Kierreltyään hetken kaupungin yllä, joutsenet näkivät kansan olevan hyvää, keskinkertaista väkeä ja ravistelivat sulkapeitteistään höyhenen sinne toisen tänne.

Mennessään illalla koteihinsa, kansa ihmetteli tyhjyyden tunnetta sisimmässään ja asettui ilman illallista vuoteisiinsa, käänsi selkänsä puolisoilleen ja toivoi: ehkä huomenna olisi parempi päivä. Mutta mustan joutsenen höyhen häiritsi unta, härnäsi hereille ennen kellon soittoa ja kehotti syömään viimeisen leivänkannikan ja kittaamaan kahvin; etsikööt kakarat ravintonsa mistä parhaiten löytävät. Oppivat. Perkele.

Ei ollut huominen eilistä parempi. Hinnat olivat nousseet, ei saanut killingillä entistä annosta, eikä velaksi annettu. Perunanostajien jono kiemurteli poikki torin, perunakauppias nosti hintaa aina, kun jonon päähän asteli uusi kansalainen. Aivan kuin hänen takanaan olisi seissyt musta joutsen nokkimassa hänen niskaansa ja kuiskimassa narisevalla joutsenen äänellä: nosta vaan hintoja, rikastut, nosta vaan hintoja, saat mitä haluat. Kansa hieroi väsyneitä silmiään ja uskoi mitä näki.

Vuokraisäntä sipaisi aamiaissämpylälleen eksyneen höyhenen ärtyisästi pois. Mistä sekin siihen oli joutunut? Musta höyhen. Haukatessaan kinkkutäytteistä viljapullaa, vuokranantaja päätti nostaa vuokria. Perunat olivat nykyään niin kalliita, ettei vuokrista säästöjä enää kertynyt, voittoja ei tullut. Minähän ne asunnot omistan, minä päätän siis vuokrista. Jos ei kelpaa, voivat muuttaa pois. Köyhät.

Perunajonon vieressä kiemurteli halvempaa asuntoa etsivien kodittomien jono. Jonossa tiedettiin kertoa, että vuokraisännän suuren puutuolin selkänojan takaa oli näkynyt siivet ja oli kuulostanut siltä kuin nariseva ääni olisi houkutellut vuokraisäntää: nosta vain vuokria, kerää itsellesi omaisuus, voit tehdä mitä haluat. Ja kansa uskoi, koska joku oli kerran nähnyt ja kuullut.

Sotilasattaseaa suututti kaksi asiaa: torilla kiemurtelevat ihmisjonot, joiden takia hän ei saanut autoaan ulos parkkihallista ja mustat höyhenet, jotka pöllähtivät matkapuhelimen nahkakuorien välistä. Taksi! Taksi tänne, ja vähän äkkiä! Ettekö te tiedä kuka minä olen? Taksin takapenkille istuutuessaan, hän mietti, että ehtisi hyvin korjata ja kohentaa kansakuntain välistä sopimusluonnosta. Mitä järkeä on sopia, jos voi sotia. Ja hän ylöskirjasi sodanjulistuksen automaattisen tekstinkäsittelyn oivallisessa ohjauksessa.

Asunnottomien jonoa risteävässä sotilaspukuihin pukeutuneiden ja värväytymään pakotettujen jonossa rautapohjakengat rummuttivat torikiveytystä: tramp tramp tramp, ja kaiku vastasi kiviseinistä: tramp tramp tramp. Askelten ääntä siivitti villi huhu taksia ajavasta mustasta joutsenesta. Totta totta. Kaikki sen olivat nähneet. Kansan oli uskottava.

Ja tuli päivä, jolloin suuri Musta joutsen levitti siipensä ja puhui kansalle, puhui niin kuin suuria sanoja suustaan päästelevä oli tottunut puhumaan. Ja kaikki kuuntelivat häntä. Hekin, jotka eivät kuulleet, he uskoivat epäilemättä, koska muutkin uskoivat. Suuriin sanoihin mahtui paljon tummia asioita, niistä ilo oli puristettu pois. Vain muutamalla siiven heilautuksella oli pyyhkäisty pohjatuulten vietäviksi kaikki tuttu ja turvallinen. Musta joutsen julisti käskevällä äänellään: tärkein sana on ei! Tärkein sääntö on, että enää ei saa, ei vaikka tarvitsisi. Nyt voi vain ostaa. Ja ostaa voi! Uskokaa kansalaiset, teidän on ostettava, koska minä, Musta Joutsen määrään niin. Ja minä määrään myös hinnan.

Ensimmäisen mustan joutsenen perässä seurasi laivueittain muita, entistäkin mustempia ja suurisanaisempia joutsenia. Ne toivat tulessaan ahneuden ja kilpailun. Voitoilla rakennettiin eripuraa ja maksettiin aseet. Maksettiin surunvalittelukukat sankarivainajien äideille ja puolisoille.

 

Kerääjän talo

Kukaan ei aluksi huomannut Kerääjää. Höyhen höyheneltä hän keräsi kaikki talteen. Kerääjä sulloi höyhenet pussiin ja asteli huomaamattomana halvempaa asuntoa etsivien jonon rinnalla. Voisit nukkua talossani tällä höyhenpatjalla, jos se sinulle kelpaa, Kerääjä kuiskasi hiljaa miehelle, jonka hän arveli olevan kaukaisemmilta ajoilta, koska miehen parta oli pitkä ja musta kuin talvinen yö. Pitkäpartaisen miehen silmiin syttyi valo. Jos kerään kanssasi höyheniä, voisiko myös naapurini tulla taloosi nukkumaan? Hän taitaa perunankeiton ja tietää, miten eilispäivän perunoista saa tämän päivän keittoa.

Perunankeittäjän viritellessä tulta kattilan alle, Kerääjä ja Mustapartainen jatkoivat höyhenten keräämistä. Niitä riitti pieniin pusseihin ja suuriin pusseihin. Kerääjä ja Mustapartainen kulkivat huomaamattomina perunajonon liepeillä ja kuiskivat, että tarvitseville olisi talossa paikka höyhenpatjalla ja perunasoppaa, jos levollinen uni ja eilinen soppa maistuisivat. Ja koska moni oli menettänyt perunarahansakin maksaessaan paikasta jonossa, he lähtivät Kerääjän taloon yhteiselle aterialle.

Vähitellen Kerääjän taloon asettui asumaan moninainen joukko. Kerääjän talossa hyrisi puheen sorina. Leskirouva rullasi pyörätuolinsa aina uuden kuuntelijan luo ja kertoi kaiken sen minkä oli kokenut, kertoipa senkin, mitä olisi toivonut kokevansa. Sanottavaa ja tarkkoja vuosilukuja oli kaukaisempien aikojen veteraanillakin ja kaiken kuulemansa kirjasi arkeologian ylioppilas vihreäkantiseen kirjaansa.

Kerääjän talon naapuriin kaikuvat äänet saivat laivat jo jättäneen merimiehen astumaan Kerääjän talon avoimesta ovesta sisään. Heti hänet vietiin parhaaseen saliin istumaan ja hän sai kertoa Suezin kanavan avajaisista ja aikanaan myös syvästä yksinäisyydestäänkin. Eikä hän oikeastaan viitsinyt palata entiseen asuntoonsa, koska höyhenpatjalla oli hyvä olla. Parempaa levyraadin vetäjää kuin Merimies, ei Kerääjän talossa olisi voitu kuvitella olevankaan.

Länsipuolen ikkunoista näkyvä lämpöinen valo houkutteli kaksitoistalapsisen perheen Äidin lapsineen astumaan Kerääjän taloon. Kuusi nuorinta lasta sai paikan keinutuoleissaan kiikkuvien valkohapsien sylistä; kuusi vanhinta vei It-Insinöörille käyttäjäkokemusta ja innovaatioita. Aikanaan It-Insinööri julkaisi videopelin, jossa huonolla tuulella olevilla mustilla joutsenilla pommitettiin eu-tukien ulkopuolelle jääneitä kotieläimiä, mutta kerrotaan siitä sitten toisessa tarinassa. Äidille pöyhittiin muhkea höyhenpatja, jossa tovin lepäiltyään hän oli kuin uusi ihminen. Ja uuden ihmisen riemulla hän letitti kaikkien hiukset ja Mustapartaisen parran siinä sivussa.

Aluksi uteliaisuuttaan, sittemmin ihan asialla Kerääjän talossa poikennut, viime viikolla valmistunut Kondiittori leipoi enemmän kuin söi ja hän vei vasuittain hillopullia ja kanelikierteitä Kerääjän talon asukkaille. Hän tunsi pirskahtelevaa mielihyvää ja sydämentykytystä, kun Mustapartainen kehui hänen struudeleitaan meheviksi ja tiikerikakun raitoja liki aidoiksi.

Tahattomasti työttömäksi joutunut ja mustan joutsenen kipeästi nokkima Herra piti huolta siitä, että höyhenpatjat pöyhittiin ja tarkistettiin päivittäin, ettei yksikään höyhen päässyt karkuun.

Entä mitä kuuluu Vuokraisännälle ja Perunakauppiaalle? No hyvää, tietenkin hyvää. Kerääjän talossa kortteeria pitävä lääketieteen opiskelija havaitsi, että lintuinfluenssa ja Alzheimerin tauti aiheuttivat samaan aikaan iskiessään vaikeasti oirehtivaa ahneutta ja itsekkyyttä, joihin hän onnistuneesti kokeili uutta lääkeainetta ja väitteli sittemmin tohtoriksikin.

Ja Sotilasattasea, hänestä en nyt jaksa kertoa. Katsokaa tv-uutisista!

Päivitetty: 27.9.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *