Keskussairaalalaki ja sen asetus tulivat voimaan maaliskuussa 1943. Tässä laissa määriteltiin ensimmäisen kerran valtion ja kuntien välisiä suhteita sairaalatoimen alalta. Valtioneuvosto määritti periaatepäätöksellä keskussairaaloiden sijaintipaikat. Ehdotuksen mukaan keskussairaaloita sijoitettaisiin Etelä-Suomeen esim. Lahteen, Kotkaan ja Lappeenrantaan. Nykyisten Päijät-Hämeen kuntien, Kosken Hl., Lammin, Myrskylän, Mäntsälän ja Jaalan lisäksi lääkintöhallitus esitti, että Elimäen, Kuusankosken ja Valkealan kunnat sekä Kouvolan kauppala kuuluisivat Lahden keskussairaalan toiminta-alueeseen. Valmistelu-, rakentamis- ja käynnistämisvuosien (1943 – 1976) aikana kuntien asema ja määrä muuttui.

 
Kuntien edustajien ja lääkintöhallituksen yhteinen kokous keskussairaalan perustamiseksi pidettiin lokakuussa 1943. Samassa kokouksessa asetettiin keskussairaalatoimikunta kehittämään Lahden keskussairaalan perustamista koskevaa hanketta. Toimikunta esitti joulukuussa 1943, että keskussairaalassa tuli olla vuodeosastoja kirurgian, sisätautien, lastentautien, naistentautien ja synnytysten sekä silmätautien että korva-, nenä- ja kurkkutautien hoitoon. Hankkeeseen kuului vielä laboratorio, röntgenlaitos, fysiatrinen osasto sekä lääkäreiden että hoitajattarien ym. asunnot sekä myöhemmin vielä apteekki. Lisäksi tässä suunnittelun vaiheessa esillä oli vielä hevostallit, sikala ja koe-eläinsuojat.

 
Keskussairaalatoimikunta laati valtioneuvostolle osoitetun anomuksen, jossa esitettiin keskussairaalasta kuntien varaamat sairaansijat 246 kpl ja valtion sairaansijojen määrät 122 kpl eli yhteensä 366 sairaansijaa. Toimikunta anoi, että Lahteen ”rakennettaisiin mahdollisimman pian täydellinen keskussairaala”. Lahden keskussairaalan perustamiskirja allekirjoitettiin marraskuussa 1947 ja sairaansijojen määräksi vahvistettiin 333 – mukana 12 paikkainen havainto-osasto tartuntatauteja varten. 1948 sisäasiainministeriön toimesta Lahden keskussairaalaa varten perustettiin rakennustoimikunta ja tammikuussa 1949 valmistui Teivaanmäeltä varatulle tontille tarkoitetun keskussairaalan pahvinen pienoismalli. Rahoitusjärjestelynä oli kuntien ja valtion yhteinen rahoitusmalli.

 
Uusi keskussairaalalaki (1949) ja keskussairaalapiirien syntyminen toi mukanaan myös lain (1950) keskussairaaloiden rakennusjärjestyksestä. Lahden keskussairaala oli laissa vasta kymmenennellä sijalla. Laki merkitsi pikaisten rakentamistoiveiden romuttumista ja rakennustoimikunnan toiminta hiljeni lähes kolmeksi vuodeksi. Tämän jälkeen keskussairaalan rakentamista kaavailtiin Löyttymäelle ja sen toimintaan kaavailtiin lisäyksiä, mm. silmä- ja sädehoito-osastoja. Vuoden 1956 sairaalalaki ja laki yliopistollisista keskussairaaloista synnytti keskussairaalapiirit ja keskussairaalarakennukset tuli luovuttaa kuntainliitolle. Rakennustoimikunta esitti keskussairaalan kuntainliiton perustamista nopeasti ja keskussairaalan rahoittamista rahoittamalla valtion osuus kuntien toimesta etukäteen. Vaihtoehtona oli, että Lahteen rakentuisi ainoastaan aluesairaala. Rakennustoimikunnan esitys keskussairaalan rakentamisesta raukesi 1956 kuntien väliseen erimielisyyteen valtio-osuuden rahoituksesta. 1957 Lahden kaupunki ja neljä muuta kuntaa ryhtyivät harkitsemaan yhteisen aluesairaalan perustamista, joka kuivui kokoon varsin pian.
1961 Hollolan kunnan aloitteesta ja rakennustoimikunnan esivalmistelun pohjalta alueen kaikki kunnat hyväksyivät valtion rahoitusosuuden rahoittamisen etukäteen ja yksimielinen päätös Lahden keskussairaalan rahoituksesta lähetettiin lääkintöhallitukselle. Perustamisasiakirja allekirjoitettiin marraskuussa 1961. Keskussairaalan sairaansijoiksi kunnille vahvistui 323 ja valtiolle 162 sairaansijaa. Keskussairaalan huonetilaohjelma tarkistettiin 1963. Keskussairaalan kuntainliittoa ei tarvinnut erikseen perustaa, koska kaikki kunnat olivat valtion ennakkorahoituksen kannalla. Keskussairaalan rakentamishankkeen ja Lahden kaupunginsairaalan kehittämisen välille syntyi ”suuri sairaalariita”.

 
Keskussairaalan rahoituksen selvittyä alkoi vuonna 1964 jälleen uuden tontin etsintä. Paikaksi valikoitui ensin Pirttiharju ja siitä maaomistusten vaihdosten jälkeen paikaksi tuli jälleen Löyttymäki. Sairaalan kokoa oli jälleen tarkistettu, jolloin keskussairaalaan rakentuisi 516 sairaansijaa sekä keskuspesula. Lahden keskussairaalan puolivuotinen avoin luonnoskilpailu ideakilpailuna käynnistyi ja lokakuussa 1965 ensimmäisen palkinnon sai idea ” Suo siellä vetelä täällä”. Tavoitteena oli käynnistää rakentaminen 1966.

 

Keskeneräinen Päijät-Hämeen keskussairaala.

Laki kunnallisista yleissairaaloista astui voimaan 1967, jonka mukaan keskussairaaloissa oli oltava vähintään 4 erikoisalaa ja niissä oli oltava mahdollisuus antaa myös ns. suppeiden erikoisalojen hoitoa. Erillistä tartuntatautien osasatoa ei pidetty enää tarpeellisena. Lisäksi valtion sairaaloiden luovuttaminen keskussairaalapiirien kuntainliittojen omistukseen ja hallintaan merkitsi sitä, että paine Lahden keskussairaalan rakentamiseen kasvoi, koska kunnilla ei enää ollut mahdollisuutta lähettää asukkaitaan esim. Mikkeliin tai Hämeenlinnaan.

 
Valtion esityksestä 1966 Lahden keskussairaalan suunnittelutyössä tulisi hyödyntää suurosastoja ja minimoida henkilökunta. Tämä tarkoitti, että koko suunnittelutyö tuli aloittaa alusta. Kuitenkin lääkintöhallitus ja sisäasianministeriö olivat aiemmin hyväksyneet Lahden keskussairaalaa koskevan suunnitelman ja sen toteuttamista alueen maalaiskunnat ryhtyivät kiirehtimään. Samalla maalaiskunnat esittivät lääkintöhallitukselle, ettei keskussairaalan tasosta tai sen henkilökunnasta tule tinkiä. Lisää kitkaa rakentamisen edistymiselle syntyi rakennustoimikunnan sisällä, kun suunnittelutyön sisällöstä ja voittaja ehdokkaasta käytiin kiistaa. Lisäksi joulukuussa 1967 sisäasianministeriö hylkäsi lääkintöhallituksen ja rakennushallituksen lausuntojen perusteella Lahden keskussairaalan rakennusluonnoksen hyväksyttyyn huonetilaohjelmaan nähden ylimitoitettuna. Samalla sisäasianministeriön taholta katsottiin, että suunnitelmien korjaaminen ei riitä vaan asiassa pitää lähteä kokonaan uudelta pohjalta ja purkaa kaikki suunnittelusopimukset. Oltiin siis jälleen lähtöruudussa.

 
Uuden Lahden keskussairaalan suunnittelu 1970 toteutettiin 516 sairaansijan osalta suurosastoperiaatteella ja sen lisäksi huomioitiin tuberkuloosin hoidon sekä oikeuslääketieteellisen toiminnan tarvitsemat tilat. Suunnitelmaan lisättiin myöhemmin vielä dialyysiosasto, neurologian osasto, useita polikliinisia tiloja sekä ATK-keskus. Sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyi suunnitelman heinäkuussa 1970 ja samalle vuodelle oli valtion budjetissa määrärahavaraus. Vielä kerran muutettu Lahden keskussairaalan perustamiskirja vahvistettiin toukokuussa 1972 ja rakentaminen aloitettiin marraskuussa 1972. Urakkasopimusten mukaan keskussairaalan tuli valmistua kesäkuussa 1975 mutta lakkojen aiheuttamien viivästysten vuoksi sairaala valmistui kevättalvella 1976 Suomen viimeisenä keskussairaalana.

 

Luovutuspöytäkirjan allekirjoitustilaisuus
Luovutuspöytäkirjan allekirjoitustilaisuus 22.12.1976. Keskussairaalan varsinainen vihkijäistilaisuus oli 22.10.1976, jonne valtiovallan tervehdyksen toi pääministeri Martti Miettunen.

 

Päijät-Hämeen keskussairaalan suunnitteluvaiheen historia on värikäs ja sen visionääreillä on ollut suunnaton matka kuljettavanaan. Ilman näitä rohkeita toimikuntien visionäärejä, sitoutuneita kunnallisia päättäjiä ja sitkeitä valmistelutyön tekijöitä puuttuisi Päijät-Hämeestä erikoissairaanhoitoa tuottava sairaala. Alueen asukkaiden erikoissairaanhoidon palvelut hankittaisin 100 kilometrin tai pidemmän matkan päästä. Keskussairaalan merkitys päijäthämäläisten asukkaiden lähipalveluiden tuottajana on kiistaton ja valtakunnallisesti arvostettua. Päijäthämäläisten on hyvä tulla omaan sairaalaan. Hyvän hoidon tuottamisen jatkuminen tarvitsee tuekseen edelleen visionäärejä, kunnallisia päättäjiä ja valmistelutyön tekijöitä sekä valtionhallintoa SOTE –uudistuksen puitteissa.

 
Lähde: Arno Forsius Päijät-Hämeen keskussairaalahankkeen vaiheet 1934-1939, 1940-1946, 1947-1963 ja 1964-1976

Päivitetty: 23.2.2017

2 ajatusta aiheesta “Hyvää hoitoa Päijät-Hämeessä II

  1. Ikävä kyllä en voi olla samaa mieltä hyvästä hoidosta kun seurasin puolisoni sairastelua 2 ja puolen vuoden ajan. Päivystyspoli, Akuutti, sisätaudit, keuhkotaudit, kirurgia. Kaikki käytiin läpi ja kaikissa yksiköissä tuli mokia. Jatkuvan vähättelyn ja tutkimattomuuden vuoksi diagnoosi saatiin liian myöhään. Ja kun lopulta syöpädiagnoosi saatiin, epäonnistui leikkaus ja sen jälkihoito. Nyt puolison kuolemasta on kaksi ja puoli vuotta. Ystävien kehoituksista huolimatta en jaksa ruveta käymään asioita läpi tehdäkseni valituksen useista hoitovirheistä. Toivon ettei kukaan joutuisi kokemaan sitä kaikkea minka me koimme. Valitettavasti se toive ei taida toteutua.

  2. Akuutissa olen joka käynnillä saanut hyvää hoitoa. Odottelemaan kyllä joutuu useimmiten vähintään 5 tuntia, mutta hoito on ollut asianmukaista.
    Ainoa asia mitä kritisoin on ettei esim. omakantaan rekisteröidy tiedot hoidoista ja diagnooseista joita asiakkaalle saattanut kertyä asuessa toisella paikkakunnalla. Itselläni astmadiagnoosi. Todettu bronkoskopialla 2009 Allergiasairaalassa Helsingissä. Ainoa mistä voidaan Lahdessa se todentaa on kela-kortti. Ja saan käynnistäni Akuutissa sairaslomaa diagnoosilla hengenahdistus. Esimiestäni huvitti tuo diagnoosi.

Kommentointi on suljettu.