Hyvän elämän luomiseen tarvitaan tiettyjen perustarpeiden tyydytys, jotka mahdollistavat elämisen edes jollakin tavalla. Näitä biologisia perustarpeita ovat esimerkiksi lämmön, ravinnon ja suojan tarve. Myös erilaisten tunteiden, kuten ilon, surun, rakkauden ja vihan tunteiden, ilmaisut ovat emotionaalisen selviytymisen kannalta melko välttämättömiä.

Nykyään länsimaissa hyvän elämän tunnusmerkkeinä pidetään vapautta ja oman elämän hallittavuutta. Korostamme paljon myös yksilöllisyyttä ja riippumattomuutta toisista ihmisistä. Sukupolvi tai kaksi taaksepäin katsoen Suomessa yhteisö ja yhteisöllisyys, jotka ovat olleet ihmiselle kautta aikain myös perustavanlaatuisia tarpeita, olivat vahvemmin esillä kuin nyt. Hyvää elämää luodaan jakamalla elämä toisten ihmisten kanssa.

Perustarpeiden tyydytys voi tehdä meidät onnelliseksi, mutta ihminen kaipaa usein enemmän. Tunnetasolla koettu onnellisuus ja luottamus kohtaamisissa ovat merkityksellisiä asioita. Meistä jokainen on sosiaalisena ja kulttuurisena toimijana aina sidoksissa muun muassa tiettyyn kulttuuriin, perinteisiin, äidinkieleen ja arvopohjaan.

Mitä sitten?

Edellä kuvatut asiat ovat meille usein itsestäänselvyyksiä siihen saakka, kunnes joudumme turvautumaan toisten apuun. Onko meillä siinä vaiheessa vapaus omiin valintoihin?

Tässä hetkessä palvelujen tarpeessa tai jo palvelujen piirissä olevat ikäihmiset ovat eläneet useimmiten yhteisöllistä aikaa. Heidän käsityksensä hyvästä elämästä ovat erilaisia kuin meillä työikäisillä. Raihnaistuessa ja vanhentuessa emme välttämättä kykene huolehtimaan riittävästi omista perustarpeista, mutta tarpeet eivät poistu mihinkään, eikä oma näkemys asioista, saati halu vaikuttaa omiin asioihin. Ikääntynyt ihminen on edelleen aikuinen ihminen, joskin pidemmällä elämänkokemuksella ja –näkemyksellä varusteltuna.

Valtakunnallisesti ”kotona koko elämä” ajatukseen on leivottu sisälle ajatus kustannusten hillitsemisestä. Koti on usein ihmiselle se paras paikka. Koteja on erilaisia. Koti mielletään useimmiten siksi peruskodiksi, jossa sinäkin asut. Mutta koti voi yhtä hyvin olla palvelutalossa. Sanonnan mukaan ”koti on siellä, missä sydämesi on”.

Kotiin on tarkoitus tuottaa entistä enemmän erilaisia palveluja räätälöidysti palvelutarpeen mukaan. Siksipä on oleellista se, millä asenteella me ammattilaiset menemme asiakkaiden kotiin, kun apuamme tarvitaan. Keskeistä on kysyä, menemmekö töihin heidän kotiinsa vai ovatko he muuttaneet meidän työpaikallemme asumaan?

Millä asenteella kohtaamme ikäihmiset ja millaisen emotionaalisen muistijäljen jätämme kohtaamisesta ja käynnistämme? Kysymmekö riittävästi asukkailta itseltään, mikä heidän elämästään tekee hyvää? Usein ne ovat pieniä asioita. Onko meillä mahdollisuus tehdä pieni tekoja joka päivä, jotta hyvän elämän edellytykset täyttyvät?

No tottahan toki!

Peruspalvelukeskus Aavassa, koti- ja asumispalveluissa, hyvän elämän edellytyksiä on pohdittu ja toteutettu jo useamman vuoden ajan systemaattisesti mahtavan porukan kanssa.

Vastauksemme on, että voi ja pystyy. Ajatuksen avartamista se vaatii ja rohkeutta. Kodeista, palvelutaloista, on julkaistu blogit, joista voi käydä lukemassa tarinoita hyvästä elämästä. Pieniä, mutta suuria arjen tekoja, joita toteutetaan joka päivä.

Palvelutalojen blogit löydät kootusti viestinnän sivulta

 

 

Päivitetty: 23.2.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *