Timontalossa huokuu aito lämpö ja välittäminen muistisairaan kohtaamisessa

”Oletko koskaan pysähtynyt miettimään
millaista on arki
muistisairaiden hoitotyössä.

Miten jokainen työpäivä voi tuoda
mukanaan melkein mitä tahansa.
Miten jokaisena työpäivänä
teet kaikki normaalit hoitorutiinit,
tai ainakin yrität mahdollisuuksien mukaan tehdä niin.
Siinä samalla vastaat yhä uudelleen
toistuviin kysymyksiin:
Missä minun kotini on?
Missä minun puolisoni on?
Joko pitää lähteä töihin?
Mihin se minun lapseni meni, joka juuri oli tässä?
Miten minä olen tänne joutunut?
Missä minä olen?
Saanko jo lähteä kotiin, isä ja äiti odottavat jo?
Mitä minun pitää seuraavaksi tehdä?

 

Miten yhä uudelleen kohtaat ihmisen
surun ja ikävän, kun hänelle kerta toisensa jälkeen
selviää, että puoliso on kuollut jo monta vuotta sitten.
Miten kohtaat ihmisen hädän ja tuskan,
kun hän toisinaan jollain tasolla ymmärtää,
että hän on erilainen kuin ennen.
”Olen huono ihminen”, ”en osaa mitään”, ”auta minua”,
”haluan kuolla tänä yönä”.

Miten päivä toisensa jälkeen olet valmis
ottamaan vastaan sen vihan, pelon ja turvattomuuden,
kun ihminen ei ymmärrä, että kaikki mitä tehdään, tehdään juuri hänen hyvinvointinsa eteen.
Jokaisen ihmisen hygieniasta täytyy huolehtia päivittäin, eikä kukaan saa olla peseytymättä viikkotolkulla.
Mitä ihminen tekee, kun hän kokee olonsa uhatuksi.
Hän puolustautuu. Sinua voidaan yrittää lyödä. Sinua voidaan yrittää potkia. Purra. Sinua haukutaan. Päällesi voidaan sylkeä.

 

Silti sinä jokaisena työpäivänä
teet työsi täydellä sydämellä.
Sinä haluat hoitaa jokaisen ihmisen niin hyvin kuin se vain on mahdollista.
On päiviä, jolloin et välttämättä jaksaisi tehdä niin, mutta teet sen kuitenkin.

Muun muassa niistä onnistumisen kokemuksista ja hyvistä hetkistä ammennat voimia työhösi.
Joskus onnistut rauhoittamaan ihmisen puhumalla,
kun annat toiselle aikaa, olet ihminen ihmiselle.
Joskus vaikean tilanteen jälkeen kuulet kuitenkin sanan ”kiitos”.
Joskus sinua saatetaan tulla yllättäen halaamaan takaapäin ja korvaasi kuiskataan ”on ihanaa, kun olet täällä”.
Hoitotoimien yhteydessä sinulle sanotaan ”sinä olet kyllä kiva ihminen”.

Hoitotyössä sinua vastassa oleva ihminen
saattaisi olla juuri sinun läheisesi.
Se vastassa oleva ihminen
on jonkun läheinen.
Se vastassa oleva ihminen on yhtä arvokas kuin sinäkin.
Se vastassa oleva ihminen
voit olla sinä joskus.”

 

”RAJAMAILLA

Makaat sängyssäsi.
Vointisi on pikkuhiljaa hiipunut.
Olet jo lähellä sitä hetkeä,
kun siirryt tästä paikasta
toiseen.

Ymmärrätkö tilasi,
tiedätkö mitä on tulossa.
Vai oletko vain tyytyväinen,
kun saat levätä ja nukkua.

Juuri mihinkään
et enää reagoi.
Et edes säpsähdä,
kun sinua koskettaa.
Hiuksiasi hellästi kampasin,
poskeasi silitin,
pidin kädestäsi kiinni.
Aistitko ne.

Kuuletko kuitenkin,
mitä sinulle puhutaan.
Kuuletko kiitokset.
Tunnetko sen rakkauden,
mikä ympärilläsi on.

Kuuletko lempimusiikkisi,
kun sitä sinulle soitetaan.
Vai oletko jo niin lähellä rajaa,
että odotat sen vain kunnolla aukenevan.

Toivoisin sinun kuitenkin
tietävän ja aistivan sen,
että lähelläsi ollaan nytkin.
Sinua rakastetaan nytkin.
Ja joka päivä vielä sen
jälkeenkin,
kun olet jo rajan
toisella puolella.

Sinun elämälläsi
oli suuri merkitys.
Sinulla oli
suuri merkitys.
Maailma ei olisi
samanlainen,
jos sinua ei olisi ollut.

Hyvää ja rauhaisaa
matkaa.
Ehkä tapaamme vielä joskus,
siellä rajan toisella puolella.”

Päivitetty: 5.11.2021

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *