Osaajista käydään jo nyt kovaa taistelua. Koska työ sosiaali- ja terveysalalla on ympäri maan melko samankaltaista, voimme kilpailla rekrytoinnissa ja ihmisten organisaatioon sitouttamisessa vain sillä, että työyhteisöissä voidaan hyvin. Siinä missä palkan ja vakituisen työn merkitys vähenee, korostuu henkinen hyvinvointi, jaksaminen ja kuulluksi sekä arvostetuksi tuleminen.

Sanotaan, että työhyvinvointi on metrin päässä meistä jokaisesta. Se tarkoittaa, ettei (työ)hyvinvointia voi kukaan kaataa päälle. Sitä ei voi tehdä esimies, ei työkaveri eikä työorganisaatio. Siihen tarvitaan omaa panostusta. Toisaalta saavutettu hyvinvointi, ilo ja lopulta koettu työn imu tarttuu herkästi toisiin ja näkyy lopulta myös asiakkaille.

Keskeistä onnistuneessa vuorovaikutuksessa on kuunteleminen ja kuuleminen. Oikeastaan koko työelämä perustuu vuorovaikutukseen, joka jo sinällään on äärimmäisen haastava laji. Lähes kaikki ihmisten väliset ristiriidat ja konfliktit johtuvatkin siitä, että kommunikaatio ihmisten välillä on jossain vaiheessa katkennut. Näin syntyy väärinymmärrystä, pettymystä ja pahoinvointia, jotka selvittämättöminä tunteina jäävät mytyksi ihmisen sisään ja kuluttavat valtavasti energiaa. Tämä menetetty energia on pois normaalista aivokapasiteetista, jota tarvitaan arjen työssä.

Konfliktien ratkaisussa ei ole oleellista, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä. Tätä on usein täysin mahdotonta sanoakaan. On myös hyvä pitää mielessä, että jokaisen tarina on yhtä arvokas, ja jokainen näkökulma yhtä oikea. Oleellisempaa onkin yhdessä sopia, miten tilanteesta päästään eteenpäin ja millä keinoilla luottamusta rakennetaan uudelleen.

Tasapäistäminen tappaa luovuuden ja rohkeuden

On myös tärkeää muistaa, ettei ristiriitoja, kinoja ja erimielisyyksiä kannata liikaa välttää. On todella tylsää, jos jokainen ajattelee tai laitetaan ajattelemaan samalla tavalla. Liiallinen tasapäistäminen tappaa luovuuden ja rohkeuden tuoda mukaan jotain uutta.

Ratkaisevaa on, miten ristiriidat käsitellään. Hyvissä työyhteisöissä on halua ja taitoa käydä keskustelua vaikeistakin asioista. Puuttua silloin, kun on tarvetta, mutta toisaalta olla myös puuttumatta liikaa. Joskus mukaan tarvitaan asiantuntija, joka auttaa löytämään oikean reitin. Tässä työssä apuna voi olla puolueettomasti toimiva työsuojeluvaltuutettu.

On tärkeää haluta ymmärtää toista ihmistä ja saada ”homma toimimaan”. Me tarvitsemme yhä paljon lisää erilaisuuden hyväksymistä, armollisuutta itseämme ja toisiamme kohtaan sekä usein myös oman asenteemme päivittämistä.

En itse usko menetelmiin, teorioihin tai ulkopuolisiin konsultteihin, vaan uskon ihmisiin. Jokainen meistä tietää, miten juuri meillä arjen pulmat – isot ja pienet – saadaan ratkaistua. Ei siis pidetä kynttilöitä vakkojen alla!

William Isaacia mukaellen lisään oheen muutaman vinkin onnistuneelle vuorovaikutukselle:

1. Kuuntele muita, mutta myös itseäsi. Mitä ajatuksia minussa herää?
2. Kunnioita ihmisiä, heidän mielipiteitään, ajatuksia ja kysymyksiä.
3. Odota, hidasta. Dialogissa ei ole kiire.
4. Puhu suoraan, sydämestä. Kerro, mitä ajattelet ja tunnet.

 

“Out beyond ideas of wrongdoing and rightdoing; there is a field.

I will meet you there.”

 

Päivitetty: 23.2.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *