Vuosi 2030 on maaginen hetki ainakin 56 maassa, Suomi mukaan luettuna. Tuolloin huoltosuhde kääntyy viimeistään päälaelleen, eli 65-vuotiaita ja sitä vanhempia ihmisiä on enemmän kuin alle 15-vuotiaita lapsia ja nuoria. Artikkelin mukaan tämän ikäkirouksen edessä eivät taivu edes teollistuneet maat, kuten Saksa ja Japani. Ikäkirous valtaa Etelä-Korean ja Kuuban jo 10 vuotta aiemmin, eli vuonna 2020. Yhdysvallat kykenevät sinnittelemään aina vuoteen 2075 saakka, jonka jälkeen kirous lankeaa heillekin.

Tutkija Joseph Chaimien mukaan politikoilla ns. aika hoitaa homma kotiin vähenee. Demografian lakia ei ole mahdollista kumota. Eliniänodotteen piteneminen on hyvä asia, mutta ei ongelmaton, koska yhä vähenevä työvoima ei kykene kattamaan kasvavia eläkekuluja.

Vuonna 2030 olen vielä alle shokki-iän. Olen siis kuusissakymmenissä, eli hieman yli, mutta alle 65-vuoden maagisen rajan. Jo pidemmän aikaa olen ollut sitä mieltä, että en koskaan tule pääsemään eläkkeelle, en ainakaan 65-vuotiaana. Kansalliset poliittiset päätöksen ovat kehittyneet siten, että tämä fiilis vaan vahvistuu hetki hetkeltä.

Toisaalta ajatuksen taustalla on Erva johtajakoulutuksessa kuultu tieto siitä, miten tuo maaginen 65-vuoden eläkeikä Suomessa on aikanaan laskettu. Muistini mukaan (johdan siis koti- ja asumispalvelujen tulosaluetta, joten pienet muistivirheet sallittakoot) eläkeikä laskettiin 1970-luvulla tai jo hieman aiemminkin saksalaisten miesten eliniänodotteesta. Tämä jo n. 50 vuotta sitten tehty laskelma pitää edelleen pintansa, mitä suuresti ihmettelen.

Kansantaloudelliseen edessä siintävään tulevaisuuden ongelmaan, vanhusten maailmanvalloitukseen, löytyy selkeä ratkaisu. Lasketaan, kun kerran ollaan jo 2010-luvulla, eläkeikä oikeasti uusiksi. Perusteetkin siihen löytyvät.

Elämme pidempään, koska pidämme itsestämme parempaa huolta ja saamme sairastuessamme paremman hoidon, koska lääketiede kehittyy ihan huimaa vauhtia kaiken aikaa. Varaosia voidaan vaihtaa, kun vanha on kulunut. Muistisairauksien uusissa hoidoissakin ollaan lähellä läpimurtoa, jos uutiskanaviin on uskominen. Elämme hyvää ja terveempää elämää pidempään. Hoidot tepsivät useimmiten ja elämä jatkuu usein varsin hyvänä ja leppoisana pidempään ja pidempään. Miksi emme siis voisi tehdä tuottavia töitä myös huomattavasti pidempään? Tehtäisiin samoja töitä, erilaisia töitä, lyhyempiä aikoja, mutta tuottavia töitä kuitenkin.

Minusta voidaan. Ja ne jotka eivät voi syystä tahi toisesta, ei tarvitsisi. Vapautettaisiin heidät perustelluista syistä. Tarvitseeko tässäkin asiassa olla kategorisesti määritelty tietty luku ja mittari.

Vastikään uutisoitiin 71-vuotiaasta ”mummosta”, joka täyttä höökää toimii nosturinkuljettajana, edelleen. Hän jäi eläkkeelle niin kuin kuului, mutta pikkuhiljaa mieli lähti vetämään tätä eläkeläistä takaisin töihin.

Eilinen on tämän päivän tulevaisuus, mutta sen, miten rakennamme huomisen ja horisontissa siintävän tulevaisuuden, ratkaisemme tänään. Tulevaisuus on edessämme, halusimme tai emme. Ikääntymisen osalta se voi olla shokki tai sitten huima menestystarina, jota voimme kirjoittaa juuri nyt ja tulevina päivinä, tulevaisuuden aikana.

Eikö olisi järkevää kääntää tulevaisuuden musta valkoiseksi ihan vaan siksi kun me voimme. Ja lopettaa puhumasta ikääntyneistä ”tulevaisuuden ongelmajätteenä”.

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivitetty: 23.2.2017

Yksi ajatus aiheesta “Tänään elämme eilisen tulevaisuutta

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus ja näkökulma tulevaan. Kirjoittajan tuntien kannattaa tekstiin suhtautua vakavasti. Toisin sanoen vanhusten määrä on fakta, jolla on tulevaisuuteen oma vaikutuksensa. Se miten vanhusväestön toimintakykyä ylläpidetään ja tuetaan on merkityksellistä. Myös asennoitumista tulisi muuttaa siten, että näemme myös tulevaisuuden väestörakenteen muutoksen mahdollisuudet emmekä vain varjopuolia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *