Toukokuussa saimme lisää hyviä uutisia, kun Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi lakiluonnoksen, jonka mukaan vaativin ympärivuorokautinen päivystys keskitettäisiin kahteentoista sairaalaan, joiden joukossa olisi Päijät-Hämeen keskussairaala. Maakunnassa voitiin huokaista helpotuksesta – ainakin hetkeksi. Vuosien erinomainen työ tuntui saaneen valtakunnallista tunnustusta.

Valtionhallinnon ja kuntien huolestuttavat viestit synkistä tulevaisuuden talousnäkymistä ovat viime viikkoina saaneet jälleen niin virkamiesten kuin päättäjienkin otsat kurttuun. Paineet terveyden- ja sosiaalihuollon kulujen karsimiseen ovat suuret, vaikka samanaikaisesti potilaiden – hyvinkin oikeutetut – vaateet palvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseksi ovat vain kasvaneet. Myös henkilöstö itse kokee, ettei tilanne ole tyydyttävä. Liian usein hoitoprosessit ja hoidonporrastus pettävät, prosessin aikana syntyy tarpeettomia ja kaikkia osapuolia turhauttavia viiveitä tai laatu ei vastaa odotuksia.

Julkisella sektorilla terveyspalveluissa business on haasteellista ja poikkeaa perinteisestä liiketoiminnasta. Tavoite ei saisi olla tuottaa mahdollisimman paljon suoritteita, vaan ennen kaikkea tuottaa terveyspalveluita, joista alueen väestölle on hyötyä. Haaste on se, ettei ketjun yksittäinen tuottaja voi säädellä koko ketjun tuotantoa sosiaali- ja perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon – ei ainakaan vielä. Taloudellisesti tarkoituksenmukaisinta olisi tuottaa palvelut niin, että asiakas saisi lähipalvelut ketterästi ja vaativa hoito olisi keskitetty ja taloudellinen onnistuminen hyödyttäisi koko ketjua – ”Shared Saving Model”- mallin mukaisesti.

Meidän tulisi Suomessa entistä enemmän siirtyä terveydenhuollossa sairaalakeskeisestä ja sairaanhoitokeskeisestä (sick care) ajattelusta hyvinvoinnin (well care) edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Päijät-Hämeen Keskussairaalassakin on ympärivuorokautisia vuodeosastopaikkoja purettu menestyksellisesti viime vuosina. Työtä on kuitenkin vielä jäljellä. Tavoitteena on edelleen lisätä avopalveluita, digitaalisia palveluita, päiväkirurgisia toimenpiteitä ja kotiin annettavia palveluita. Mitä vähemmän tarvitsemme maakunnassa ympärivuorokautisia vuodeosastopaikkoja ja raskasta päivystyspalvelua, sitä paremmin olemme onnistuneet toiminnan kehittämisessä lähipalveluiden ja ennaltaehkäisyn suuntaan. Palveluverkkomme on valtavan rakennemuutoksen edessä.

Asiakas haluaa palvelut jouhevasti

Asiakkaamme edellyttävät, että heidän sairautensa diagnosoidaan ja hoidetaan entistä nopeammin. Lisäksi he odottavat, että tuotamme heille palveluita kotiin ja työpaikoille. Eivät asiakkaamme halua enää tulla sairaalaan tapaamaan ammattilaista, mikäli he voivat helposti hoitaa saman asian verkon kautta. Mm. USA:ssa jopa proteesisovituksia tehdään nykyään skypen avulla ja asiakkaat voivat otattaa laboratorionäytteitä ostoskeskuksissa.

Siirrymme Suomessakin vähitellen ”fee-for-service” (palvelujen käyttöön perustuva) mallista ”fee-for- value” (terveyshyötyyn perustuva) malliin, jossa tuottajaa palkitaan taloudellisesti siitä, miten hyvin se on onnistunut potilaan kokonaishoidossa. Tätä varten tarvitsemme erilaisia tuottavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta kuvaavia mittareita tuottamaan tietoa ammattilaisille ja tukemaan johtamista.

Taloudellisesti optimaalisen tuloksen ei tulisi pohjautua siihen, kuinka paljon tuotamme palveluita, vaan siihen miten laadukkaita potilaan kokonaishyvinvointia edistäviä palveluita kykenemme tuottamaan. Meidän tulee kehittää maakunnassa uusia palvelukonsepteja, joilla tuemme potilaiden terveellisiä elämäntapoja mm. liikunnallista aktiivisuutta, hyvää ravitsemusta ja henkistä hyvinvointia. Tämän kaltaisten palveluiden kehittämiseen on panostettu myös maailman huippusairaaloissa, joista mm. Mayo Clinic:n ”Healthy Living Program” on hyvä esimerkki. Toimintamme fokuksessa ei saa enää pelkästään olla sairauksien hoito.

Tuotantopuolella onnistumisen ja potilaiden sitouttamisen edellytys on turvata potilaalle hyvä palvelukokemus ja rakentaa potilaan kanssa yhteistyössä konkreettinen hoitosuunnitelma. Näin saadaan potilas sitoutumaan omaan hoitoonsa. Pitkäaikaissairaat tarvitsevat rinnalleen mentorin, joka tukee heitä hoidon onnistumisessa. Paljon palveluita tarvitsevat ja ikääntyneet tarvitsevat ”Case Managerin” ja hyvän hoitosuunnitelman, jolla varmistetaan potilaan jouheva palveluprosessi usein monisäikeisen palveluverkon sisällä ja tuetaan läheisten jaksamista. Sosiaalityön vahvasta integroinnista terveyspalveluihin on mm. Mount Sinai Health System:ssä New Yorkissa saatu erinomaista kokemusta ja merkittäviä taloudellisia säästöjä. Integroitu malli on levinnyt menestyksellisesti myös muualle Pohjois-Amerikan sairaaloihin.

Elämme siis suurta murroksen aikaa. Muutos vaatii vahvaa johtamista, laaja-alaista ymmärrystä asiakkaiden tarpeista ja toiveista, tietoa terveydenhuollon ja lääketieteen uusista mahdollisuuksista ehkäistä sairastumisia ja hoitaa sairauksia tehokkaasti, raja-aitojen purkamista ja ymmärrystä tulevaisuuden terveyden – ja sosiaalihuollon haasteista ja integraation mahdollisuuksista. Olemme tässä työssä hyvällä alulla Päijät-Hämeessä.

Maakunnallinen SOTE:n uudistamistyö kärkihanketyöryhmissä on virkamiesvalmisteluna edennyt erittäin hyvässä hengessä. Yhteinen tahtotila siitä, mihin suuntaan palveluita tulisi kehittää, on olemassa. Tämä työ antaa poliittisille päättäjille hyvät edellytykset tehdä päätöksiä siitä, miten Päijät-Hämeen SOTE:n tulevaisuus rakentuu. Kehittämistyötä on tärkeää jatkaa alueen asukkaita ja ammattilaisia aidosti kuullen.

Päivitetty: 23.2.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *