Hammashoitaja Tanja Leppikari työskentelee normaalisti suun terveydenhoidossa ja lähihoitaja Janina Hastell Asikkalan kotikuntoutustiimissä. Tanja hakeutui itse Jalkaranta-Metsäkankaan kotihoidon esimiehen juttusille tiedustellen mahdollisuutta korvaavaan työhön siirtymisestä, kun hammashoidon vastaanottotoimintaa alettiin supistaa. Janina Hastellille tieto uusiin tehtäviin sijoittumisesta tuli epidemian alettua perjantaina ja uusi työ alkaisi heti seuraavalla viikolla. Alkuun siirto askarrutti perheellistä Janinaa, koska työajat ja työmatka muuttuisivat radikaalisti. Jalkaranta-Metsäkankaan kotihoidon esimies otti uuden työntekijän ammattitaidolla ja myötätuntoisesti vastaan, Janina pystyi vaikuttamaan työvuoroihin itse paljon ja sen jälkeen muutos tuntuikin helpommalta.

Molemmat naiset kehuvat sekä esimiestä että työkavereita, vastanotto oli avointa, apua on saanut aina tarvittaessa ja siten he ovat päässeet nopeasti kiinni työntekoon.

Janina Hastell matkaa asiakkaan luo.
Janina Hastell matkaa asiakkaan luo.

Kerro perehdytyksestä, miten sinut on otettu vastaan?

Janina: Nopeasti huomasin, että työyhteisö oli helposti lähestyttävää ja apua oli helppo pyytää aina, jos sitä tarvitsi. Uusia työntekijöitä siirtyi kerralla monta ja vakituiset hoitajat ottivat meidät hyvin vastaan.
Oma työskentely on sujunut kaiken edellä mainitun takia ihan hyvin ja osa asiakkaistakin on tullut tutuksi.

Tanja: Olin kaksi päivää toisen hoitajan matkassa ja sen jälkeen aloin kulkemaan itsekseni. Meillä on WhatsApp-rinki, josta apua saa tarvittaessa. Ja onhan sitä tarvittu. Työyhteisö on aivan mahtava, samoin esimies. Itsestä ainakin tuntuu, että olen sulautunut joukkoon tosi hyvin.
Samalla olen myös ollut iloinen, miten paljon voikaan muistaa asioista, joita ei ole tehnyt vuosikymmeniin. Sieltä ne vaan tulee jostain mieleen. Samoin tuntui niin tutulta ja ihan mukavaltakin tehdä kaksivuorotyötä sekä viikonloppuja.

Tanja Leppikari matkalla asiakkaan luo.
Tanja Leppikari myös matkalla asiakkaan luo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miltä siirto tuntui ja miten sinulla on mennyt korvaavassa työssä?

Tanja: Ikä ja elämä on tuonut omaa varmuutta sekä sietokykyä erilaisiin tilanteisiin itselleni. Meno kotihoitoon tuntui aivan luonnolliselta, vaikka olin työskennellyt viimeksi 15 vuotta sitten lähihoitajan työssä. Tiesin, etten voi tietää kaikkea, hoidoissakin on tapahtunut suuri harppaus eteenpäin. Mutta ihmisten kohtaaminen ei muutu miksikään.

Janina: Tämä meni vähän omalla kohdalla niin että paniikin ja stressin jälkeen tuli mene- ja suoriudu ja lopulta niin ettei tämä niin paha ollutkaan.

 

Mitä uutta olet oppinut ja oletko viihtynyt uudessa paikassa?

Janina: Olen oppinut mobiilikirjauksen, sähkölukkojen käytön ja sähköisten kauppa- ja apteekkitilausten tekemisen, joista minulla ei aiemmin ollut hajuakaan.
On myös ollut antoisaa päästä ns. kertaamaan tiettyjä hoidollisia toimia mistä on jo taukoa, koska omassa työssäni en niitä tarvitse. Osa niistä palautuikin mieleen nopeasti. Samaten tämä alue Lahtea on nyt tullut tutuksi, sillä aiemmin en tiennyt täältä kadun katua.

Tanja: Olen ollut iloinen, että sain kokea tämän korvaavan työn haasteen. Jopa niin iloinen, että halusin jäädä vielä yhden listan ajaksi kotihoitoon töihin, vaikka muut palaavat jo takaisin omaan työhönsä. Kotihoidon esimiehen kanssa oli myös puhetta, että voisin tarvittaessa tehdä viikonloppuisin joskus keikkaa heillä.

 

Miten asiakkaat ovat ottaneet uuden väliaikaisen työntekijän vastaan?

Tanja: Kaikille asiakkaille olen sanonut olevani hammashoitaja ja korvaavassa työssä, jotta he ymmärtävät miksi minulla menee asioissa alkuun pidempään. Tästä taas seurasi se, että minulle kerrotaan kaikki hammasvaivat ja halutaan, että kurkistan heidän suuhun. Ilman valoahan suun katsominen on turhaa, joten hain omasta työstäni kotikäynneillä käytettävän tehokkaan valoni. Nyt sitten katson samalla käynnillä asiakkaiden hampaita ja proteeseja, jos minulla vaan on aikaa siihen.

 

Odotatko jo omaan työhön paluuta?

Janina: Odotan kyllä omaan työhöni paluuta ja omien ihanien työkavereiden näkemistä.  Mutta jos samanlainen siirtyminen joudutaan koronan vuoksi tekemään, toivon löytäväni itseni täältä, koska ihmiset ja toimintatavat alueella ovat tulleet tutuiksi.

Tanja: Omaan työhöni palaan lomani jälkeen mielelläni, olen aina pitänyt siitä työstä, mutta osa sydäntä jäi kotihoitoon.

Työelämässä, kuten elämässä yleensäkin, voi tulla vastaan yllättäviä tilanteita. Hammashoitaja Tanja Leppikari kiteyttää muutoksen sietämisen kyvyn voimavarana viisaasti:

– Tiedän kyllä, että tämä kuulostaa jo imelältä prinsessasadulta ja suurin osa korvaavan työn tekijöistä on pakotettu menemään toiseen työhön. Itse kuitenkin ajattelen, että tekee niin julmetun hyvää tulla pois omalta mukavuusalueelta aina välillä. Se kasvattaa ihmisenä ja antaa myös perspektiiviä omaan työhön. Ja tämä on kuitenkin hetkellistä.

 

Päivitetty: 24.6.2020