Marraskuisena aamuna koulun ikkunoista paistaa lämmin valo. Aamun koulutunnit ovat parhaillaan käynnissä ja piha keinuineen odottaa kellon soimista ja välitunnille tulijoita. Eteisessä on iloisessa kasassa sählymailoja ja pari liukuriakin.

Olemme Kanervikon koulussa, Päijät-Hämeen sairaalakoulussa. Naapurissa sijaitsee Päijät-Hämeen keskussairaala, mutta koulussa ei sairaalan tuntua ole: koulu näyttää koululta, vieläpä aika modernilta sellaiselta.

– Tilat kunnostettiin meitä varten viime vuoden alussa, Kanervikon koulun rehtori Anne Lindholm.

– Pääsimme alkukeväästä muuttamaan näihin tiloihin ja olemme olleet tyytyväisiä. Aiemmin meillä oli jo ahtaaksi käyneet tilat sairaalan kellarikerroksessa. Täällä on enemmän avaruutta ja valoa, ikkunoista näkyy luokkiin kauniit metsämaisemat, Lindholm kuvailee.

Sairaalakoulu on perusopetusta tarjoava koulu, jonne oppilaat ohjautuvat erikoissairaanhoidon kautta, joko lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian tai lastentautien poliklinikan tai osastojen kautta.

 

Kanervikon koulun rehtori Anne Lindholm näkee, että koulun yksi vahvuus on se, että oppilaan tukena on moniammatillinen verkosto: ”Puhun usein SI-SO-TE -verkoston tärkeydestä eli siitä, että mukana on sivistys, sosiaalihuolto ja terveystoimi – kaikki toimimassa yhdessä lapsen tai nuoren parhaaksi.”

Yksilöllinen ja joustava koulupolku

Koulussa on noin 39 oppilasta ja kuusi opettajaa. Nuorimmat saattavat olla esikouluikäisiä ja vanhimmat oppilaat opiskelevat peruskoulun päättötodistusta varten.

– Ikähaarukka voi olla siis alle 7-vuotiaasta vaikka 17-vuotiaaseen, Lindholm kertoo.

– Olemme toisaalta ihan tavallinen koulu, mutta toisaalta meillä on paljon peruskoulusta poikkeaviakin käytäntöjä. Opiskelu esimerkiksi etenee jokaisen kohdalla hyvin yksilöllisesti, räätälöidysti.

Oppilaat on jaettu iän mukana kahteen ryhmään. Alakouluikäiset muodostavat oman ryhmän ja yläkouluikäisillä on omat ryhmänsä. Lisäksi jokaisella oppilaalla on oma vastuuopettajansa, joka seuraa erityisesti omien oppilaidensa opiskelua.

– Erityistä täällä varmaan on se, että opiskelijoille tämä on useimmiten väliaikainen koulu, jonne tullaan siksi aikaa, kun tarve on. Joku suorittaa koulua vain parin viikon tai kuukauden ajan, toiset opiskelevat pidempään.

Sairaalaopetuksessa lapset käyvät koulua vointinsa mukaan. Tavoitteena on kohentaa oppilaan tilannetta vähitellen niin, että opiskelu onnistuu omassa lähikoulussa tai siirtyminen toisen asteen jatko-opintoihin mahdollistuu.

Yksilöity ja joustavat opiskelu tarkoittaa myös sitä, että peruskoulun päättötodistuksia kirjoitetaan sitä mukaan, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu.

– Saamme vuodessa juhlistaa monta kertaa peruskoulun päättötodistuksen saaneita nuoria. Se on aina koskettava ja liikuttava hetki, Lindholm kertoo.

 

Monipuolisten ja muunneltavien tilojen ja huonekalujen tarkoitus on mahdollistaa eri tarpeisiin sopivien oppimisympäristöjen rakentaminen.

 

Koulun kalustuksessa on huomioitu oppilaiden erityistarpeita. Staattisten tuolien lisäksi koulun tuoleissa saattaa olla joustava selkänoja tai säädeltävä korkeus – tai istuimeksi voi valita vaikkapa jumppapallomaisen pyöreän tuolin, tai vaikka keinutuolin.
Uudet tilat mahdollistivat myös välituntipihan rakentamisen. Nyt Kanervikostakin päästään kätevästi pihalle pelaamaan , keinumaan ja kiipeilemään välituntien ajaksi.

Kohtaamisen pedagogiikkaa

Moni koulua käyvän lapsen ja nuoren opiskelu olisi todennäköisesti tauolla tai kokonaan loppunut ilman koulun joustavan opiskelun mallia. Koulussa on jo nyt maksimimäärä oppilaita ja lisää olisi tulossa, jos resurssit antaisivat myöten. Tarve Kanervikon koulun kaltaiselle opetukselle on suuri.

Oppilaat tulevat erilaisista tilanteista kouluun ja heillä on hyvin erilaisia haasteita. Taustalla voi olla oppimiseen tai sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä ongelmia, mielenterveyteen liittyviä vaikeuksia tai pidempiä hoitoja ja tutkimuksia vaativia sairaalajaksoja.

– Jokainen oppilas on ainutlaatuinen ja sen me haluamme aidosti huomioida, Lindholm kertoo.

– Uskomme vahvasti kohtaamisen voimaan ja pyrimme siihen, että jokainen voisi kokea tänne tullessaan tulevansa nähdyksi, hyväksytyksi ja kunnioitetuksi. Me puhutaan täällä dialogisesta kohtaamisesta, että kaikki alkaa siitä, miten lapsi tai nuori kohdataan ja luottamus rakennetaan.

Monilla oppilaalla on haasteidensa vuoksi ollut vaikeuksia toimia isoissa kouluissa ja ryhmissä.

– Tällaisessa pienessä koulussa voimme toimia huomattavasti yksilöllisemmin.

Kello soi ja pienten jalkojen töminä kertoo, että nuorimmilla koululaisilla on kiire välitunnille. Eteisestä kuuluu naurua ja iloista puheensorinaa. Isompi oppilas auttaa pienempää pipon ja hanskojen kanssa. Kaikki tervehtivät rehtoria ohi mennessään.

– Uskaltaisin sanoa, että meillä on täällä aika välittömät välit, Lindholm naurahtaa.

– Se, että kaikki talossa tuntevat toisensa, luo tuttuutta ja turvallisuuden tunnetta siitä huolimatta, että luokan oppilaat saattavat vaihtua pitkin vuotta.

Myös vakiovierailijat, kuten sairaalapapit ja erityisnuorisotyöntekijät ovat tulleet lapsille ja nuorille tutuiksi. Nyt käytävällä puhututtaa yläkoululaisten tuleva leiri Upilaan, jonka seurakunta koulun kanssa yhteistyössä järjestää.

– Se on oppilaille tärkeä retki. Moni ei ehkä ole aiemmin tällaisille leireille pystynyt tai uskaltanut lähteä mukaan. Täällä pyritään siihen, että jokainen voi rauhassa ja tuetusti kokeilla ja oppia uusia asioita ja toimintamalleja.

Käytävillä henkii rauhallinen ilmapiiri, mutta sen kommentointi saa Lindholmin nauramaan.

– Kyllä meillä on ihan kaikenlaisia päiviä, tilanteet ja tunnelmat vaihtelevat välillä nopeastikin. Mutta selkeät arjen rutiinit, keskinäinen luottamus oppilaiden ja opettajien välillä sekä yhteiset säännöt auttavat kuitenkin siinä, että koulupäivät saadaan kaikista mahdollisista yllätyksistä huolimatta onnistumaan.

Aineopettajuus on Kanervikon koulussa jaettu niin, että kukin opettaja pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Luonnon ihmeet ovat esillä biologian opetuksesta vastaavan opettajan luokassa monella tapaa. Lampun päälle on muun muassa rakentunut suloinen linnunpesä.

Parasta on ystävällisyys, tuttuus ja turvallisuus

Alakouluikäinen Ansku (*nimi muutettu) on käynyt Kanervikon koulua viime keväästä alkaen. Hän hymyilee leveästi, kun alkaa kertomaan siitä, millaista koulussa on.

– Parasta täällä on rauhallinen ja ystävällinen tunnelma. Kaikki opet ovat kivoja ja niiden kanssa on helppo tulla juttuun.

Kouluun tulo tuntui Anskusta alkuun hyvin jännittävältä, kun hän ei etukäteen tiennyt millainen koulu on ja millaisia muut oppilaat olisivat.

– Minut otettiin niin hyvin vastaan, että jännitys karisi tosi nopeasti. On kivaa, kun kaikki tuntee toisensa täällä. Oli lopulta aika helppo sitten sopeutua tänne, Ansku miettii.

Kavereitakin Ansku on jo saanut.

– Vanha kouluni oli tosi iso ja siellä ei oikein ihmiset tunteneet toisiaan. Täällä on siihen verrattuna tosi toisenlaista, ei syrjitä ketään ja kaikki tulee toistensa kanssa hyvin toimeen.

Siksi Ansku haluaakin kertoa terveisiä kaikille sellaisille oppilaille, jotka ovat tulossa tai harkitsemassa tuloa Kanervikon kouluun.

– Sen voin sanoa, että vaikka se tänne tuleminen jännittäisi, niin se on ihan turhaa, sillä täällä jokainen saa olla ihan vain oma itsensä. Ja lisäksi kaikki ottavat sinut hyvin vastaan ja ovat tosi ystävällisiä.

Kanervikon koulun huoneentaulussa tiivistyy koulun henki.

 

Jokaisella luokkahuoneella on oma värinsä. Värien voima toimii paitsi visuaalisena elementtinä, myös auttaa oppilaita hahmottamaan tiloja paremmin.

 

Yläkoululainen Emppu (*nimi muutettu) on käynyt Kanervikon koulussa noin vuoden verran. Uudet tilat ovat Empun mieleen.

– Edelliset tilat olivat paljon pimeämmät ja ahtaammat. Täällä on valoa ja tilaa ja ikkunoista näkyy luontoa.

Emppu tuli Kanervikon kouluun oltuaan ensin sairaalakoulun Vapaudenkadulla sijaitsevalla opetuspisteellä.

– En oikein uskaltanut alkuun ajatella tänne tuloa, kun siellä pienessäkin luokassa oli vähän vaikea olla. Mutta kun tulin tänne pääkoululle johonkin yhteiseen tilaisuuteen vierailulle, ajatukseni muuttuivat.

Innostuksen sytytti lopulta pieni, mutta merkityksellinen kohtaaminen.

– Yksi tyttö tuli juttelemaan ja sanoi, että onpa sinulla kivan näköinen paita. Siitä tuli sellainen olo, että minäkin voisin viihtyä täällä ja saada uusia ystäviä. Ja niin sitten kävikin.

Myös opettajista Emppu tykkää.

– Tänne on helppo tulla, kun aikuiset ovat sellaisia, että ne auttavat ja tulee olo, että uskaltaa kysyä, jos ei ymmärrä jotain. Ja kun opetus on yksilöllistä, niin ei jää myöskään jälkeen, jos tulee poissaoloja. Sitäkään ei tarvitse sitten hermoilla.

Ilmapiiristä Emppu antaa kiitosta.

– Tunnen oloni täällä vapautuneeksi. Kukaan ei esimerkiksi kysele tai ihmettele toisten tekemisiä tai jos on ollut poissa, niin kukaan ei ala kyselemään, että miksi et tullut kouluun. Täällä ymmärretään toisten erilaisia tilanteita.

Emppu viihtyy koulussa niin hyvin, että toivoo voivansa jatkaa siellä päättötodistuksen saamiseen asti.

– Ei siitä enää kauhean paljon puutukaan. Täällä opiskellaan niin intensiivisesti, että tulee saatua paljon aikaan.

Lue lisää: www.sairaalaopetus.net

 

Teksti ja kuvat: Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä / Sari Saaristo

Päivitetty: 11.12.2019