Eläintautivalvonta ja -vastustus

Eläintautilainsäädännössä määritellään eläintaudit, joiden esiintymistä valvotaan Suomessa sillä niiden esiintymisellä, on katsottu olevan esim. kansanterveydellistä tai taloudellista merkitystä. Tarttuvista eläintaudeista on säädetty eläintautilaissa, helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa, eläintautiasetuksessa, eläintautien vastustamisesta eläinten kuljetuksessa annetussa asetuksessa ja eläintautilain nojalla annetuissa maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa.

Eläin­tau­tien vas­tus­ta­mi­sen ylin joh­to kuu­luu maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­riöl­le (MMM). Ruo­ka­vi­ras­to oh­jaa ja val­voo kes­kus­hal­lin­non vi­ra­no­mai­se­na lain­sää­dän­nön toi­meen­pa­noa ja nou­dat­ta­mis­ta.

Etelä-Suomen Alue­hal­lin­to­vi­ras­ton lää­ni­ne­läin­lää­kä­rit huo­leh­ti­vat lain­sää­dän­nön täy­tän­töön­pa­nos­ta ja nou­dat­ta­mi­sen val­von­nas­ta toi­mia­lueel­laan, jo­hon Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä kuu­luu. Pai­kal­lis­ta­sol­la eläin­lää­kin­tä­huol­lon suun­nit­te­lus­ta ja to­teu­tuk­ses­ta vas­taa­vat Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän kun­na­ne­läin­lää­kä­rit ja val­von­tae­läin­lää­kä­rit.

Eläin­tau­deis­ta il­moit­ta­mi­nen 

Mikäli epäi­let eläi­mes­sä­si vas­tus­tet­ta­vak­si mää­rät­tyä eläin­tau­tia, ota vä­lit­tö­mäs­ti yh­teys kunnaneläin­lää­kä­riin. On tär­keää, et­tä mah­dol­li­sen tart­tu­van tau­din le­viä­mi­nen es­te­tään ajois­sa ei­kä tar­tun­ta eh­di le­vi­tä muil­le ti­loil­le tai mui­hin eläi­miin. Mikäli epäilys taudista herää, on kaikki eläin- ja ihmisliikenne tilalla estettävä, kunnes tautitilanne on kartoitettu tarkemmin.

Va­ka­vis­ta eläintautia epäiltäessä on siitä viipymättä ilmoitettava kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille. Ilmoitusvelvollisia ovat eläin­lää­kä­rit ja la­bo­ra­to­riot, se­kä eläi­mis­tä vas­tuus­sa ole­vat toi­mi­jat ja muut hen­ki­löt, jot­ka osal­lis­tu­vat eläin­ten tut­ki­mi­seen, hoi­toon, kä­sit­te­lyyn, kul­je­tuk­seen, lo­pe­tuk­seen, teu­ras­tuk­seen, met­säs­tyk­seen, pyyn­tiin, per­kuu­seen tai tark­kai­luun. Eläi­mis­tä vas­tuus­sa ole­van toi­mi­jan on il­moi­tet­ta­va myös mah­dol­li­ses­ti va­ka­vaan eläin­tau­tiin viit­taa­vas­ta eläin­ten jouk­ko­sai­ras­tu­mi­ses­ta tai -kuo­le­mas­ta, tai oleel­li­ses­ta eläin­ten käyt­täy­ty­mi­seen tai tuot­ta­vuu­teen liit­ty­väs­tä muu­tok­ses­ta, jo­ka voi vii­ta­ta va­ka­van eläin­tau­din esiin­ty­mi­seen.

Ruo­ka­vi­ras­to, alue­hal­lin­to­vi­ras­to tai kun­na­ne­läin­lää­kä­ri tie­dot­ta­vat puo­les­taan eläin­tau­tien esiin­ty­mi­ses­tä jo­ko ylei­ses­ti kai­kil­le tai koh­den­ne­tus­ti niil­le, joi­den toi­min­taan eläin­tau­din esiin­ty­mi­nen vai­kut­taa, ku­ten teu­ras­ta­moil­le tai mei­je­reil­le.

Pitopaikka ja eläintaudeilta suojautuminen

Eläinliikenne pitopaikkojen välillä aiheuttaa suuren riskin eläintautien siirtymiseen ja tarttumiseen eläimestä toiseen.  Lisäksi rehut, sukusolut, alkiot, kuljetusajoneuvot, työkoneet, eläinten hoidossa käytettävät tarvikkeet ja välineet sekä suojavaatteet voivat aiheuttaa riskin, mikäli hygienia ja suojaustoimet eivät ole riittävät. Toimijalla itsellään onkin suuri vastuu eläintautien leviämisen ehkäisyssä.

Eläin­tau­ti­lain 441/2013 7§ mu­kai­ses­ti pi­to­pai­kas­ta vas­tuus­sa ole­val­la toi­mi­jal­la on vel­vol­li­suus suo­ja­ta pi­to­paik­kan­sa eläin­tau­deil­ta riit­tä­väl­lä ta­val­la pi­to­pai­kan toi­min­taan näh­den. Al­ku­tuo­tan­to­paik­ko­jen on laa­dit­ta­va va­li­tuis­ta me­net­te­ly­ta­vois­ta kir­jal­li­nen ku­vaus, jon­ka voi liit­tää al­ku­tuo­tan­to­pai­kan oma­val­von­nan ku­vauk­seen.

Tuotantoeläinten terveydenhuolto

Tuotantoeläinten terveydenhuolto ylläpitää ja edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä lisää osaltaan elintarviketurvallisuutta. Toimivan terveydenhuoltojärjestelmän avulla voidaan tehokkaasti ehkäistä ja seurata tarttuvien tautien sekä tuotantosairauksien esiintymistä tiloilla. Tällä hetkellä valtakunnallinen terveydenhuolto-ohjelma ja asianmukainen toteutumisen seurantajärjestelmä on nautatiloille tarkoitettu Naseva ja sikatiloille tarkoitettu Sikava. Terveydenhuoltojärjestelmästä voit tiedustella oman alueesi eläinlääkäriltä.

Vesiviljelylaitosten terveysvalvonta

Vesiviljelylaitosten tarkastukset ja näytteenotto tehdään pääosin riskiperusteisesti. Kunnaneläinlääkäri tekee tarkastukset vesiviljelylaitoksiin ja suorittaa näytteenoton aluehallintoviraston ohjeistamalla tavalla. Tarkastusten tarkoituksena on havainnoida eläimiä ja etsiä tarttuvien kala- tai raputautien oireita sekä tarkastaa että pitopaikan toiminnassa noudatetaan lainsäädäntöä.

Luonnonvaraiset eläimet

Asutulta alueelta kuolleena löydetyt luonnonvaraiset eläimet voidaan haudata tai hävittää tavallisen sekajätteen mukana. Eläimeen tai lintuun ei koskaan pidä koskea paljain käsin, vaan käsien suojana kannattaa käyttää esimerkiksi muovipussia. Eläimestä voi ilmoittaa myös kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, joka vastaa sen hävittämisestä. Metsässä tai kauempana asutuksesta löydetyt kuolleet eläimet ja linnut kannattaa jättää löytöpaikalle.

Mikäli kyseessä on villisika, josta on aina tehtävä välittömästi ilmoitus alueen kunnaneläinlääkärille ja päivystysaikana päivystävälle eläinlääkärille. Ilmoittamisesta on mahdollista saada palkkio Ruokavirastolta. Kuolleista suurpedoista ilmoitetaan suurpetoyhdyshenkilölle ja hirvieläimistä paikalliselle metsästysseuralle.

Ruokavirasto tekee kuolinsyytutkimuksia kuolleille luonnonvaraisille eläimille. Kuka tahansa eläimen löytänyt henkilö voi lähettää eläimen tutkimukseen. Näytteen lähettämisestä kannattaa sopia etukäteen. Mikäli kuolleita eläimiä on runsaasti, on syytä olla yhteydessä alueen kunnaneläinlääkäriin tai valvontaeläinlääkäriin mahdollisen eläintautiepäilyn vuoksi.

Ruokaviraston sivuilta löytyy lomake, jolla voi kertoa kuolleena löydetystä eläimestä https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/kalastus-metsastys-ja-villielaimet/ilmoita-havaintosi-kuolleesta-elaimesta/

lähete tutkimukseen: https://www.ruokavirasto.fi/tietoa-meista/asiointi/oppaat-ja-lomakkeet/laboratoriotutkimukset/elaintautitutkimukset/luonnonvaraiset-elaimet/

Lisätietoja:

Eläintaudit

Eläintautilaki

Afrikkalainen sikarutto

Kuolleet luonnonvaraiset eläimet

Sivu päivitetty: 22.7.2020