Yleisiä silmävaivoja

Kuivasilmäisyys

Kuivasilmäisyys on yleinen vaiva, joka on harvoin vakava ja on yleensä helposti hoidettavissa. Kuivasilmäisyydessä silmän kostutusjärjestelmä ei kykene pitämään silmän pintaa tarpeeksi kosteana. Tästä saattaa aiheutua mm. silmän vetistystä, hiekantunnetta, kaiherrusta, kirvelyä, punoitusta ja toistuvia silmätulehduksia.

Kuivasilmäisyys johtuu usein pelkästään ikääntymiseen liittyvästä kyynelerityksen vähenemisestä. Myös nuoremmilla henkilöillä kyyneleritys voi olla vähentynyt ilman selvästi todennettavissa olevaa syytä. Muita mahdollisia syitä kuivasilmäisyydelle ovat esim. jotkut lääkkeet, silmän alueen sädehoito, tietyt autoimmuunitaudit, ympäristöstä johtuvat seikat kuten päätetyö, kuiva huoneilma tai ilmastointi.

Hoidon kulmakivenä on runsas kostutusvalmisteiden käyttö useita kertoja päivässä, sekä tarvittaessa ympäristötekijöihin puuttuminen. Erityisen hankalissa tapauksissa kuivasilmäisyys saattaa vaatia silmälääkärin tutkimusta ja hoitoa.

Värikalvon tulehdus

Värikalvon tulehdus eli iriitti on yleinen silmänsisäinen tulehdus. Värikalvon tulehduksen oireita ovat silmän kipu, punoitus ja valonarkuus. Tulehdukseen ei liity silmien rähmimistä. Värikalvon tulehdusta esiintyy eniten nuorilla aikuisilla, mutta tautia voidaan todeta myös lapsilla ja myöhemmälläkin iällä.

Värikalvon tulehdus vaatii silmälääkärin tutkimuksen. Tautia hoidetaan silmään tiputettavilla kortisonitipoilla ja hoito kestää useita viikkoja. Värikalvon tulehdus voi uusiutua.

Joskus värikalvon tulehdus voi liittyä reuman sukuisiin tauteihin. Yksi yleinen altistava syy on HLAB-27 geenitekijä, joka voidaan todeta verikokeella. Usein mitään altistavaa tekijää taudille ei löydetä.

Sidekalvotulehdus

Sidekalvotulehduksessa silmämunan valkoisen osan (kovakalvo) päällä oleva läpinäkyvä sidekalvo tulehtuu.

Oireena saattaa olla silmän verestystä, roskantunnetta, kaiherrusta, vetistystä, rähmimistä ja valonarkuutta. Tulehdus voi johtua erilaisista taudinaiheuttajista kuten bakteereista, viruksista tai sienistä, mutta voi olla myös steriili aiheutuen esim. atopiasta, allergiasta tai kuivasilmäisyydestä. Sidekalvot voivat ärtyä myös esim. pitkäkestoisesta ulkoilusta, näyttöruudun tuijottamisesta, silmäluomien virheasennoista tai kyyneltiehyiden ongelmista.

Terveyskeskuslääkäri osaa hoitaa yleisimmät sidekalvotulehdukset, mutta erityisen rajuissa tai pitkittyvissä tilanteissa potilas saattaa tarvita silmälääkärin tutkimusta ja hoitoa.

Luomenreunan tulehdus

Kroonisessa silmäluomenreunan tulehduksessa luomet ovat karstaiset ja ripsien tyveen kertyy kuivaa eritettä. Tilaan saattaa liittyä muitakin iho-ongelmia kuten rasvainen iho, akne tai ruusufinni. Tulehtuneessa luomireunassa kasvaa herkästi bakteereita, jotka ylläpitävät tulehdusta ja ärsyttävät silmää. Jos luomireunan talirauhanen tukkeutuu, luomeen saattaa tulla kipeä punoittava patti, jota kutsutaan näärännäpyksi. Tulehduksen rauhoituttua paikalle voi jäädä pieni yleensä kivuton patti, jota kutsutaan luomirakkulaksi.

Kroonisen luomireunantulehduksen hoito on tärkeää, sillä hoitamattomana luomireunat voivat arpeutua, ripset harventuvat ja saattavat kääntyä väärään asentoon. Tila vaatii aina parantuakseen pitkäaikaista ja säännöllistä hoitoa. Tärkeintä hoidossa on säännöllinen ja pitkäaikainen luomireunan puhdistus karstasta ja tulehduseritteestä. Mekaanisen puhdistuksen lisäksi tarvitaan usein silmäluomen paikallishoitoa silmätipoin tai -voitein. Vaikeimmissa tulehduksissa hoitona käytetään joskus pitkäkestoista suun kautta otettavaa antibioottikuuria. Luomireunaan kehittynyt luomirakkula avataan tarvittaessa pienellä kirurgisella toimenpiteellä.

Lasiaisirtauma

Valtaosaa silmän tilavuudesta täyttää hyytelömäinen lasiaisneste. Ikääntymisen myötä lasiaisen tasalaatuinen geelimäinen rakenne muuttuu osittain vetiseksi ja siihen syntyy tiivistymiä. Näkökenttään ilmaantuu yksittäisiä liikkuvia ”hitusia”, jotka erottuvat parhaiten vaaleaa taustaa vasten ja ovat vaarattomia. Lasiaisen vesittyessä se myös kutistuu ja lopulta se useimmilla meistä irtoaa takaosastaan verkkokalvon pinnasta. Tätä ilmiötä kutsutaan lasiaisirtaumaksi (posterior vitreous detachment, PVD, ablatio corporis vitrei). Yleisimmin se tapahtuu 45-65 vuoden iässä.

Oireet

Usein lasiaisirtauma tapahtuu rauhallisesti ja vähitellen, jolloin se voi olla oireeton. Toisinaan lasiaisirtauma aiheuttaa selkeät oireet, jolloin näkökenttään ilmaantuu runsaasti liikkuvia ”samentumia, roskia, tai pyöreä rengas”. Joskus tuntuu, kuin katsoisi kalvon läpi. Olennaista on, että muutokset heiluvat katseen mukana ja niiden läpi näkee. Aluksi nämä samentumat saattavat olla häiritseviä, mutta ne siirtyvät yleensä sivuun näköakselilta ja vaalenevat, eikä niille tarvitse tehdä mitään. Tavallinen oire on myös näkökentän valonvälähdykset, jotka näkyvät parhaiten pimeässä ja myös silmät kiinni. Tämä salamointi aiheutuu irtoavan lasiaisen aiheuttamasta vedosta verkkokalvoon. Kun irtauma on edennyt päätepisteeseen, valonvälke loppuu tai ainakin olennaisesti vähenee. Lasiaisirtauma ei aiheuta kipua, mutta silmä voi tuntua hieman oudolta.

Onko lasiaisirtauma vaarallinen?

Lasiaisirtauma on normaali ikääntymiseen liittyvä ilmiö ja useimmiten se on vaaraton. Joissain tapauksissa lasiainen on tiukasti kiinni verkkokalvon pinnassa ja tällöin irtoava lasiainen voi aiheuttaa repeämän verkkokalvoon. Repeämän myötä lasiaiseen saattaa vuotaa verta, jolloin näkö sumentuu tai näkökenttään ilmaantuu lukematon määrä mustia pilkkuja. Verkkokalvorepeämä on syytä suojata laserhoidolla, sillä repeämä altistaa verkkokalvon irtoamiseen. Verkkokalvon irtauma on näköä uhkaava tila, joka edellyttää leikkaushoitoa. Verkkokalvon irtauman oire on näkökentän yhtenäinen tumma läpinäkymätön ja liikkumaton varjo.

Milloin silmälääkäriin?

Oireinen lasiaisirtauma on syytä tarkistuttaa silmälääkärin tutkimuksella. Tipoilla laajennetun mustuaisen kautta tutkien silmälääkäri tarkistaa onko aiheutunut hoitoa vaativia verkkokalvomuutoksia. Päivystyksellistä tarkistusta suositellaan, mikäli näkökentässä on runsasta ”nokisadetta” tai yhtenäinen esirippumainen ja läpinäkymätön varjo. Jos oireet ovat lievät (vain vähän nokea, ei yhtenäistä varjoa, vain vähän salamointia) suositellaan tarkastusta omalla silmälääkärillä 1-2 viikon sisällä.

Joissain tapauksissa on aiheellista suorittaa uusintatutkimus noin 1-1,5 kuukauden kuluttua oireiden alkamisesta.

silmaklinikka_lasiainen_web

Roska silmässä

Silmän pinta on erittäin hyvin hermotettu ja pienikin roska silmässä voi aiheuttaa suhteettoman voimakkaat oireet. Roskantunne, viiltävä kipu, punoitus ja kyynelvuoto ovat tyypillisiä oireita.

Suurin osa silmään osuneista roskista poistuu itsestään räpyttelyn ja kyynelehtimisen ansiosta. Roskan poistuttua silmä voi edelleen kipuilla ja vetistää lähitunteina. Jos oireet eivät helpota tai silmän pinnassa näkyy sitkeästi kiinnittynyt roska, on syytä hakeutua lääkäriin päivystyksellisesti. Yleislääkäri saa useimmat vierasesineet poistettua. Jos roska on tiukassa tai syvemmällä, tehdään tarvittaessa lähete silmälääkäriin.

Silmän pinnan vierasesine poistetaan puuduttavien silmätippojen ja rikkaneulan avulla. Silmälääkärillä on tarvittaessa apunaan myös muita instrumentteja ja mikroskooppivälineistö. Tyypillisesti poistettava roska löytyy sarveiskalvolta, joskus sitä ympäröivältä sidekalvolta tai piilosta luomen alta. Roskan poiston jälkeen silmä saatetaan peittää taitoksilla ja hoidoksi määrätään yleensä antibioottivoidetta lähipäivien ajaksi. Jos vierasesine tai sen aiheuttama ruosterengas pysyy sitkeästi sarveiskalvolla, saatetaan aloittaa kotihoidoksi antibioottivoide ja jatkaa poistoa seuraavina päivinä.

Sugillaatio

Sugillaatio tarkoittaa silmään tulevaa mustelmaa, jossa verenpurkauma on silmän sidekalvon alla peittäen valkoisena näkyvän kovakalvon. Muutos on hätkähdyttävän voimakas ulkonäöltään, ja se voi peittää silmän koko valkoisen osan. Sugillaatio on yleensä väriltään veren punainen.

Sugillaatio voi ilmaantua ilman mitään ulkoista syytä tai erilaisten vammojen yhteydessä. Erilaiset veren hyytymistä estävät lääkkeet lisäävät todennäköisyyttä saada sugillaatio. Näkyvän muutoksen lisäksi sugillaatioon saattaa liittyä lievää roskantunnetta silmässä.

Itsestään ilmaantunut sugillaatio on vaaraton, jos tilanteeseen ei liity lievän roskantunteen lisäksi muuta oiretta. Se paranee itsestään mustelman tavoin 1-2 viikon kuluessa. Mikäli sugillaatio on tullut silmän seudun vamman yhteydessä, on syytä hakeutua lääkärin arvioon mahdollisten muiden silmän seudun vammamuutosten tarkistamiseksi.

Muista: suojalasit!

kirurgi3

Sivu päivitetty: 4.4.2016