Reumasairauksien ylilääkäri on kokenut urallaan reumahoitojen valtavan kehityksen

Reumasairauksien ylilääkäri Markku Kauppi esittelee huomattavan ylpeänä ja pilkettä silmäkulmassaan työhuoneensa seinällä olevaa Söör Markku -kunniakirjaa vuodelta 2016. Arvo annetaan Markulle, joka osallistuu Markunpäivänä Söörmarkussa Markkuliiton juhlalliseen vuosikokoukseen.

Söör Markkuna ansioitunut Markku Kauppi on myös tehnyt pitkän uran reumasairauksien hoidon ja tutkimuksen parissa. Pitkä matka on tultu niistä ajoista, kun 90-luvulla reumadiagnoosi tarkoitti lähes vääjäämättä, että potilaalle syntyy invaliditeetti. Nykyhoidoilla tavoitellaan uusilla potilailla oireettomuutta, ja kaikilta potilailta pyritään saamaan reumasairauden vaurioittava tulehdus täysin kuriin. Reumasairauksien ylilääkäri iloitseekin aidosti siitä, että reumahoito on tänä päivänä erittäin hyvällä tasolla:

– Olen nähnyt mitä reuma on pahimmillaan, ja mitä se tekee ihmiselle, jos sitä ei hoideta tehokkaasti. Toisaalta näen joka päivä, miten nykyiset hoidot toimivat loistavasti. Potilas tulee vastaanotolle usein todella kipeänä ja työkyvyttömänä. Hoitojen aloittamisesta muutaman kuukauden päästä kontrollikäynnillä kuulen, että potilas on palannut töihin ja elää hyvää elämää. Kyllä se motivoi, että nykyään reumatyössä pääsee todella auttamaan.

Oulun yliopistosta 80-luvulla lääkäriksi valmistunut Markku sai 90-luvun huonossa työtilanteessa töitä Heinolan Reumasäätiön sairaalasta. Kahden vuoden Heinolan jakson jälkeen Markku vielä palasi Oulun yliopistosairaalaan viemään erikoistumisen loppuun. Töitä oli tarjolla Reumasäätiön sairaalassa erikoistumisen jälkeenkin, ja hän sai ensin vakituisen osastolääkärin viran, kunnes vuonna 2001 hänestä tuli Reumasäätiön sairaalan reumatologian ylilääkäri. Reumasairauksien hoito kehittyi 2000-luvun alussa niin merkittävästi, että potilaat eivät enää tarvinneet leikkauksia tai kuntoutus- ja vuodeosastojaksoja lähellekään siinä määrin kuin ennen. Reumasäätiön toiminta kävi kannattamattomaksi. Tuotot vähenivät ja kehityskulku johti konkurssiin huhtikuussa 2010.

Reumaosaaminen ja ”Reuman henki” siirtyivät mukana

Samaan aikaan kun Markku hoiti Reumasäätiön sairaalan toiminnan lopettamista, oli hän myös käynnistämässä Keskussairaalaan omaa reumatoimintaa. Kun huhtikuun 14. päivänä 2010 Reumasäätiöllä laitettiin valot kiinni, niin jo seuraavana päivänä otettiin ensimmäinen potilas vastaan keskussairaalan sisätautipoliklinikalla. Aluksi kaksi Reumalta siirtynyttä lääkäriä työskentelivät väliaikaisissa lainahuoneissa, ja yksi sairaanhoitaja käytävällä siirrettävän kärrynsä kanssa. Vähitellen toiminta laajentui, ja väkeä rekrytoitiin lisää. Tilat reumapolille järjestyivät samana syksynä, ja entisen Reumasäätiön työntekijöitä siirtyi rekrytointien kautta reumapolille.

– Reumasäätiö oli kuuluisa ”Reuman hengestään”, joka oli tasa-arvoinen yhteistyöhön perustuva toimintatapa. Toimme sen ja Reumasäätiön osaamisen mukanamme tänne reumapolille. Meillä on mukavan rento ilmapiiri ja hauskaa yhdessä, sanoo Markku.

Proffapäiviä ja sairaalapäiviä

Myös koko Päijät-Hämeen keskussairaalassa on Markun mielestä hyvä henki. Ketä tahansa saa konsultoida, ja asiat sujuvat mutkattomasti. Työ keskussairaalassa on ollut hyvin mielenkiintoista, ja yhteistyö toimivaa. Markku on kiitollinen työnantajalle professuurinsa tukemisesta. Se on monipuolistanut työtä, ja tehnyt siitä entistä kiinnostavampaa.

Aikaisemmin Markku teki Tampereen yliopistossa 5-vuotisen osa-aikaisen professuurin, ja nyt hän on saanut osa-aikaisen professuurin Helsingin yliopistolle. Markku jatkaa edelleen reumatologian ylilääkärinä Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä ja tekee vähintään kolmena päivänä viikossa potilastyötä sairaalassa. Sairaala- ja professorityö eivät kuitenkaan leikkaannu kovin terävästi erillisiksi päivikseen. ”Proffapäivinä” Markku ohjaa erikoistuvia lääkäreitä ja käy heidän kanssaan läpi potilaiden tilanteita. Professorin työ vie säännöllisesti Helsinkiin kokouksiin tai luennoimaan, ja töitä tulee vietyä myös kotiin.

Viiden vuoden päästä suuri osa reumapolin nykyisestä väestä on jo eläkkeellä, ja Markku kokee, että reumahoidon osaamisen jatkuvuuden turvaaminen olisi todella tärkeää.

– Lääkäripuolella tilanne on hyvä, kun meillä on innostuneita ja motivoituneita erikoistuvia lääkäreitä. Tavoitteemme on saada heistä jatkajat tänne. Reumahoitajia Suomessa koulutetaan riittämättömästi. Silti koko moniammatillisen työryhmän jatkuvuutta tulee ylläpitää, Markku pohtii.

Perhe, palloilu ja perhokalastus

Viehätys pallopeleihin on vienyt jo kohta 30 vuotta veteraanikiekon ja aikaisemmin jalkapallon sekä petankin pariin. Sähäköiden pallolajien vastapainona toimii perhokalastus. Perhe on Markulle tärkeintä elämässä, ja hän on kahden aikuisen lapsen isä ja yhden lapsenlapsen isoisä. Markku on asunut ja viihtynyt jo vuodesta 1992 alkaen Heinolassa vaimonsa kanssa, eikä sieltä edelleenkään ole hinkua muualle. Heinolassa on hyvä olla.

Sivu päivitetty: 13.7.2020